Uskoin aikuisiälle saakka, etten osaa taiteilla tai maalata

Nainen Loikkivien Sammakoiden takana

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole mitenkään taiteellinen. En ole osannut piirtää tai maalata, enkä koskaan pärjännyt koulun taideaineissa. Se jäi harmittamaan itseäni, sillä en koskaan saanut onnistumisen kokemusta, vaikka olisin halunnut kovasti osata. Olla se luova taiteilija, jonka taulua jokainen ihastelee - tai joka saisi edes nauttia luovuuden tuomasta ilosta.

Kunnes vuonna 2011 olin Vaajakosken vanhalla asemalla joulutapahtumassa, jossa mehiläisvahamaalausta esiteltiin. Jäin katsomaan maalaamista häikäistyneenä. Katsoin varmaan tunnin, kuinka esittelijä liikutti silitysrautaa näppärästi, ja sai aikaan todella upeaa jälkeä.

Ihmettelin miten hän sen tekee, ja uteliaisuus heräsi, pystyisinköhän minäkin tuohon? Kyselin häneltä, miten mehiläisvahamaalausta voi oppia ja hän kertoi parin päivän päästä alkavasta kurssista. Ilmoittauduin saman tien mukaan!

Kurssilla sain jo ensimmäisestä työstä aikaan aivan mahtavan työn – se on minulla vieläkin tallessa. Oli hämmentävää, mutta todella innostavaa huomata, että minähän osaan! Sain onnistumisen kokemuksia heti ja olin välittömästi myyty tälle lajille.

Ensimmäisen vuoden ajan maalasin lähes joka ilta. Nautin onnistumisista, koukutuin aivan täysin ja pääsin vihdoin ihailemaan oman työni jälkeä. Hain inspiraatiota ja oppia netistä, harjoittelin ja kokeilin uusia tekniikoita. Innostuksen puuskassa ilmoittauduin myös kouluttajakurssille - tätä taitoahan täytyy jakaa muillekin!

Kouluttajakurssi Rovaniemellä oli minulle juuri sitä mitä olin kaivannut. Sain aimoannoksen maalausopastusta, sekä opin käyttämään raudan ja lämpökynän lisäksi myös lämpöpuhallinta ja lämpölevyä ja opin tietenkin paljon uusia tekniikoita.

Ja näin vuodesta 2012 saakka olen kouluttanut myös uusia mehiläisvahamaalareita. Pikkuhiljaa otin myyntiin aloituspakkauksia, maalauspohjia ja värejä, ja lopulta vuonna 2024 verkkokauppani laajeni jälleen, kun entisen maahantuojan jäädessä eläkkeelle tästä hommasta, sain oikeudet maahantuontiin.

Ennen kaikkea haluan työlläni tuoda lisää onnistumisen kokemuksia - ja tuoda onnistumisen hetkiä myös heille, jotka eivät mielestään osaa maalata eikä tehdä taidetta. Sinäkin osaat ja pystyt, ja tästä on helppo aloittaa!

_ _ _

Entäs ne sammakot sitten?

Mistä nimi Loikkivat Sammakot on tullut?

Tämä onkin jo toinen tarina, nimittäin sammakot ovat saapuneet elämääni jo vuosia ennen mehiläisvahamaalausta. Elettiin vuotta 1992 ja olin kesällä kielikurssilla Englannissa. Kävimme retkellä Lontoossa, ja löysin jostain pienestä puodista aivan ihanat valkoiset nilkkasukat, joissa oli kuvioina pieniä vihreitä loikkivia sammakoita.

Siihen aikaan ei kuviosukkia ollut saatavilla, ainakaan Suomesta, eikä nettikauppoja tietenkään ollut. Ostin nuo iki-ihanat sammakkosukat ja jopa vähän häpeillen pidin niitä jalassa Suomessa, oli ne sen verran erikoiset siihen aikaan.

Noista sukista alkoi kuitenkin rakkauteni sammakoihin ja se jatkuu edelleen. Nykyisin minulta löytyy sammakkoja jo enemmänkin, niin kivisiä, kultaisia, pieniä ja suurempia, patsaita, koruja, kuvia, tauluja ja vaikka mitä.

Nimeksi Loikkivat Sammakot olikin minulle ilmiselvä valinta, kun perustin maalausmatkalleni blogin. Blogissa julkaisin maalauksiani ja hehkutin intoani, onnistumisiani ja tätä upeaa löytöä. Ja kun sitten myöhemmin perustin verkkokaupan, en halunnut vaihtaa hyväksi havaittua nimeä - siispä näin sai alkunsa Loikkivat sammakot -verkkokauppani.

Takaisin suomalaisen pienyrityksen verkkokauppaan pääset täältä!