Rauta jälleen tulilla

Kauhistukset sentään miten tämä aika on mennyt. Marraskuu on jo pitkällä ja joulukorttituotanto on vielä aloittamatta käytännössä kokonaan. Mehiläisvahat tilasin kynttilöihin ja niiden pyörittelemisessä meneekin sitten ilta jos toinenkin. Tässä olen nyt muutamana iltana rautaa lämmitellyt ja vähän muistellut miten sitä käytetään. Maalasin ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen ja olo oli kuin vasta-alkajalla... No parin lämmittelykappaleen jälkeen tuli sitten ensimmäiset kynttilät ja sain yhden julkaisukelpoisen maisemankin aikaiseksi. Illat on vaan niin lyhyitä näihin hommiin, pitäisi saada koko päivä maalata rauhassa.

Kynttilöissä on vielä vähän parnneltavaa.

Tämä värien loisto on kyllä jotain niin ihanaa ja ihmeellistä. Ja se tuoksu mikä vahaväreistä tulee kun niillä maalaa, se koukuttaa täysin.

Maisemantekoakin piti muistelle, mihin se väri raudassa laitetaankaan taivasta kun tehdään... entäs maastossa. Pitikös järveä varten tehdä jotain... No olisi pitäny vähän laittaa taivaan sinistä rautaan ennen järven tekoa, mutta se jäi. Vuoret ja kukkulat heijastaa nyt niin paljon tuota violettia ja punertavaa, että järven väri tulee täysin siitä. Linnut onnistui hyvin ja taivaan pilvihaituvat on kesäisen kauniita. Vähän erivärinen taivas kuvassa kuin mitä se on nyt luonnossa, näin marraskuussa, pilvistä ja synkkää.

Nyt taas maalaukset kunnolla käyntiin, on tämä niin mukavaa. Ja saa tässä samalla väriterapiaakin 🙂